Oreksen sisarusten tarina

Olemme ihanat siskokset Teija Ores ja Raakel Ores (Raakel O.) Salosta. Jo lapsina unelmoimme omasta kampaamosta, sillä sukumme on aina ollut parturi-kampaajia. Menneisyyteemme kuitenkin kuuluu kirous, josta ei kannata puhua, eikä se haittaa toimintaamme, sillä emme ota sitä huomioon. Meille on sanottu, että kohtalomme on synkkä, mutta olemme paenneet sitä Tampereelle, ja täällä kaikki on toistaiseksi mennyt hyvin. Toivottavasti jatkossakin, sillä emme kestä kärsimystä. Tällä hetkellä voimme elää iloisina lapsuudenhaavettamme tarjoten kampaamopalvelujamme juuri Sinulle. Tervetuloa täyttämään kohtalosi Salon Teijaan!

Vastuumme

Tuotteitamme ei ole testattu eläimillä (osa shampoista muuttaa hiukset käärmeiksi, mutta vasta hoidon jälkeen). Toimintamme on kestävää: yksi hiustenleikkuu kestää ainakin puoli tuntia ja saattaa kestää vuosia ennen kuin hiukset kasvavat entiseen pituuteensa. Toisaalta leikkaamamme hiukset ja parrat ovat uusiutuva luonnonvara. Sijoitamme parturi-kampaamon tuoton meitä jokaista hyödyttäviin polttouhreihin. Olemme samalla pienentäneet hiilijalanjälkeämme leikkaamalla varpaankyntemme lyhyiksi, jolloin jalasta jää tuhkaan astuessa entistä pienempi jälki. Apollo on oraakkelinsa kautta ilmoittanut meille keinon kasvattaa Suomen ja maailman taloutta loputtomasti tavalla, joka samalla katkaisee ilmastokriisin ja sukupuuttoaallot ja tekee maailmasta tasa-arvoisen. Julkistamme Apollon viestin heti kun se on käännetty selväkielelle ja ryhdymme toimintaan, ensimmäisenä omassa kampaamossamme. Asiakkaanamme Sinäkin voit olla toteuttamassa uutta maailmanjärjestystä ensimmäisten joukossa!

Juuremme antiikissa

Kunnioitamme latvoja, vaikka niitä leikkaammekin, mutta lainaamalla tätä vastikään julkaistua merkittävää tutkimusta haluamme kunnioittaa myös juuriamme. Olemme tietoisia ja ylpeitä sukupolvien takaisista perinteistä, jotka vaikuttavat toimintamme taustalla! Artikkelissa mainittu Seija Ores ei ole sukulaisemme.

Kansainvälisen Pseudo-Arkeologisen Yhdistyksen julkaisusarjasta 1/2022:

"Johtavista suomalaisista antiikintutkijoista sekä Olympoksen huippu -yliopiston ammattilaisista koostuva kansain- ja aikainvälinen ryhmä on viime vuosituhannet tehnyt pitkäjänteistä taide- ja taloushistoriallista sekä kirjallisuus- ja tapatieteellistä yhteistyötä antiikin Kreikan todellisen perinnön selvittämiseksi. Vuonna 2021 (jaa.) tutkimus tuotti käänteentekevää tietoa, johon tiedeyhteisö suhtautui aluksi varovaisesti, mutta vakuuttui pian todisteiden laadusta. Kuten ryhmän vastaava tutkija, kemikalisti Seija Ores toteaa: ”Täytyy muistaa, että tiede on itseään korjaava järjestelmä, ja nyt tämä korjaus on tapahtunut.” Ores luonnehtii tutkimustuloksia ”hiuksianostattaviksi”.
Tutkimus paljastaa, että antiikin Kreikassa vallitsi kampaamokulttuuri. Kaikki perustui hiustenhoitoon. Suurin osa kansalaisista ja heidän perheenjäsenistään työskenteli parturikampaajina ja loput olivat tämän elinkeinon harjoittamisessa mukana välillisesti esimerkiksi shampoonkeittäjinä, partaveitsien teroittajina ja kampaamotuolien veistäjinä. Hiuskulttuuri näkyi syvällisesti perhe-elämässä, taloudessa, politiikassa ja taiteessa.
Kreikkalaiset naiset pysyttelivät kodin piirissä, joten heillä oli erinomaiset mahdollisuudet tee-se-itse-hiustenhoidon harjoittamiseen (eli (hius)harjoilla varustamiseen). Useat perheenemännät keskittyivät tähän niin täysin, että heidän oli hankittava ylimääräistä palveluskuntaa hoitamaan lapset ja talous. Moni nainen pääsi kodin ulkopuolelle kahdesta syystä, hiuksia hoitamaan ja uskonnollisiin juhliin, ja nämä olivat käytännössä sama asia. Kun kampaajat tekivät myös kotikäyntejä voidaan sanoa, että kaikilla vapaiden kansalaisten perheisiin kuuluvilla naisilla oli pääsy ammattimaisen hiustenhoidon pariin. Varhaisimpina aikoina naisen arvo mitattiinkin sillä, kuinka paljon aikaa hän käytti kampaajan hoidettavana päivittäin. Parhaista kampaamovuoroista käytiin jatkuvia kiistoja, joiden ratkaisemiseksi naiset lopulta kehittivät eräänlaisen tasajakomenetelmän: jokainen sai oikeuden yhtä moneen hetkeen kampaamossa tietyllä aikavälillä ja erimielisydet ratkaistiin jonkun kotona pidetyissä ns. leikkuutapaamisissa neuvottelemalla tasa-arvoisesti, nainen ja ääni -periaatteella. Pian naiset sovelsivat tätä keskustelutapaa myös muihin yhteiskunnallisiin asioihin ja lopulta miehet, jotka eivät enää viihtyneet kotona koska talo oli joko täynnä naisia tai perheen naiset poissa, alkoivat toimia samoin keskenään kaupungilla. Kreikkalaisten naisten ja miesten maailmat olivat hyvin erillään toisistaan, joten hiustyylitkin eriytyivät. Kulttuuri ei tuntenut muita sukupuolia (paitsi mytologisissa yhteyksissä), jottei yhteiskunta olisi sortunut liian monimutkaisiin hiuskäsityksiin.
Vapaat miehet päättivät kaupunkien ulkopolitiikasta eli sodista ja kaupasta. Varhaisimpina aikoina ulkomaiset kauppiaat toivat Kreikkaan parfyymejä ja hiusvärejä, mutta pian kreikkalaiset valtasivat tämän kaupan itselleen, laajensivat sen muille aloille ja hallitsivat sen jälkeen koko Välimerta. Talouden perusta oli kuitenkin oliiviöljy, jota tuotettiin ensisijaisesti hiusten voiteluun. Tuotannon ylijäämästä käytettiin suurin osa valaistukseen, jotta juhlakampaukset näkyisivät hyvin symposiumeissa eli pimeän aikaan (1100 - 800 eaa.) järjestetyissä illanvietoissa, ja vasta tästä käytöstä yli jäänyt öljy käytettiin ruokaan. Välimerellisen ravinnon usein kehuttu terveellisyys selittyneekin tällä: öljyä ei syöty liikaa. Paljon myöhemmin kampaamokulttuuri rappeutui, mihin arvelleen olleen syynä joko huomion siirtyminen kampaamisesta meriherruuden kaltaisiin sivuasioihin tai jonkinlainen kirous. Joka tapauksessa Kreikassa on kulttuurimuutoksen jälkeen ollut jonkinasteisia taloudellisia vaikeuksia. 
Takaisin antiikkiin: Kampaamokulttuurin kukoistusaikana käytiin sotia hiusten ottamiseksi valloitettujen alueiden kansalaisilta. Kreikan valtiot olivat periaatteessa omavaraisia hiusten suhteen, mutta monijumalaisessa uskonnossa hiuksia tarvittiin usein uhrattaviksi ja jokainen uhrasi mieluummin jonkun muun hiuksia kuin omiaan. Toinen syy sotia oli ulkonäkö, jonka kreikkalaiset ottivat henkilökohtaisesti, ja ajoittamattomana muinaisaikana he haastoivat sotaan kaikki ne kansat, jotka eivät lainkaan harjanneet hiuksiaan. Suomalaisten esivanhempien kanssa kreikkalaisilla ei ollut erimielisyyksiä, sillä nykyisen Suomen alueella vallitsi tuolloin päänmyötäiseksi suittua siistiä tukkaa arvostanut kampa(keraaminen) kulttuuri. Persiaa vastaan käymänsä pitkät persialaistukkasodat (499 - 448 eaa.) kreikkalaiset voittivat käymällä taistelujen lomassa ahkerasti parturissa, kun taas persialaiset, joiden kampaus oli ollut ylitsepursuava jo ennen sotia, antoivat hiusten kasvaa kunnes ne peittivät koko ruumiin ja muuttivat heidät liikuntakyvyttömiksi. Liiallinen sotainto kääntyi tämän jälkeen Kreikan sisäiseksi ja kärjistyi ns. lyhyt-pitkätukkasodaksi Ateenan ja Spartan välille (431- 404 eaa.). Spartalaiset voittivat, koska heillä oli pitempi tukka. Rauhan aikanakin Kreikan sisällä ilmeni kuitenkin vakavaa karvoitukseen liittyvää ennakkoluuloisuutta: joka kaupunkivaltiolla oli omat hius- ja partatyylinsä ja toisinkampaavia halveksuttiin, ja alituiset maastakarkoitukset ja kuolemantuomiot, joita pantiin toimeen tekosyinä mm. nuorison villitseminen, koskivat tosiasiassa kaljuja ihmisiä jotka haluttiin saada pois silmistä. Moni pääsi myöhemmin palaamaan maanpaosta hankkimalla sopivan peruukin. Lopulta kreikkalaiset, sekä vapaat miehet että kaikki muut, lopettivat väkivaltaiset teot, jotka veivät liikaa aikaa kampaamotoiminnalta, ja alkoivat viettää parturissa entistäkin enemmän aikaa, ja siinä joutilaina istuessaan pohtia konkreettisen todellisuuden näkökulmasta mielettömiä kysymyksiä kuten ”kumpi oli ensin, pää vai tukka?” tai ”miksi olemme täällä?”, mihin joku ajattelutapaan toistaiseksi vihkiytymätön saattoi vastata: ”koska naapurikampaamo oli kiinni”. Löytyi useita, jotka halusivat omistaa elämänsä tämänkaltaiselle viisauden rakastamiselle ja perustettiin ajattelukouluja, jotka nimettiin tilat tarjoavien kampaamojen mukaan, kuten Salon Akatemia.
Ajattelukirjallisuuden lisäksi tutkimuksessa on löytynyt täydellisinä säilyneitä kreikankielisiä papyruksia, jotka laajentavat antiikin Kreikan kaunokirjallisuutta ja teatteria useiden kokonaisten teosten verran. Lähivuosina on tarkoitus suomentaa Sapfon runokokoelma Sata ja tuhat laulua kaunistukkaiselle neidolle, Aristofaneen komedia Täit ja Homeroksen Iliaan tähän saakka kadoksissa ollut loppu, jossa jumalat keskittyvät tekemään toisilleen lettejä eivätkä enää viitsi seurata kreikkalaisia ja troijalaisia. Lisäksi on löytynyt papuryslappukasallinen Delfoin oraakkelin ihmisille antamia vastauksia, joiden merkitys on yhä selvitettävänä, mutta niitä on useilla kielillä, mm. nykysuomeksi. ”Oraakkeli oli aikaansa edellä”, toteaa Seija Ores. Suomenkielisissa lapuissa toistuvat parturiin liittyvät sanat. Oreksen mukaan tämä ja muut kirjalliset löydöt ”todistavat kampaamisen keskeisyydestä kulttuurissa, jonka perillisiä me kaikki olemme, ja kertovat siten meille keitä me olemme ja miten elää tästä eteenpäin.” "