Esittele alkuun itsesi, kuka olet ja mitä teet työksesi?
– Hannu Hauta-aho, esityksen äänisuunnittelija. Päätyökseni teen näytelmien äänisuunnitteluita ja musiikkia. Toimin pääasiassa teatterikentällä, mutta olen ollut mukana myös nykytanssiproduktioissa.
Miten päädyit alalle, onko sinulla jotain taustaa musiikin parissa?
– Alalle päätymistä varmasti edesauttoi hyvin pitkä bändihistoria. Meillä oli Lappeenrannassa Laineen Kasperin kanssa varmaan kymmenen eri bändiprojektia, joista yksi on olemassa edelleen. Hänen kanssaan tuli pyörittyä harrastajateatterihommissa ja sitä kautta päädyin aiempien opintojeni sivussa tekemään teatteria. Sitten jossain vaiheessa alkoi mietityttää, haluanko sittenkään olla diplomi-insinööri. Kolmen vuoden jälkeen hain Teatterikorkeakouluun, pääsin ja vaihdoin alaa.
Sävellät itse suurimman osan työstämiesi esitysten musiikeista. Kuinka tyypillistä se on?
– Sehän ei ole pakollista, mutta itse tykkään tehdä sekä äänimaailman että musat. Ajattelen säveltämisen osana äänisuunnittelua. Tapa on yleistymässä, mutta se ei ole mikään sääntö. Monet käyttävät edelleen valmista musiikkia ja muokkaavat sitä. Itse tykkään pitää homman omissa käsissäni projektin alusta loppuun, aina äänen tuottamisesta siihen, miten se tapahtuu teknisesti esityksessä.
Miten aloitat uuden produktion valmistelun, mistä haet ideoita?
– Tekstin merkitys on keskeinen ja siksi luen sen useaan kertaan. Mikäli esitys perustuu kirjaan, luen myös alkuperäismateriaalin. Välillä haluan katsoa jonkun elokuvan, josta ammennan ideoita. Sitä sen sijaan en tee, että alkaisin kuunnella levyjä läpi. Alan suoraan tehdä itse musiikkia. Monesti harjoituksissa soitetaan valmista levymusiikkia viitemateriaalina ja sekin on hyvä tapa työskennellä. Itse teen kuitenkin varsinaiseen esitykseen omat musiikit niiden paikoille.
Entä tässä tapauksessa, kun tekstiä ei vielä harjoituskauden alussa ollut valmiina?
– Olen lukenut Poen novelleja. Aion myös lukea niitä vielä uudelleen katsoakseni, onko siellä jotain valmistuneista kohtauksista poisjätettyä, jonka voisikin tuoda äänellä mukaan. Sellainen on mielenkiintoista. Kun tietää enemmän taustoista, voi suhteuttaa sitä paremmin syntyvään materiaaliin.
– Olen työskennellyt Tuomon (Rämö, ohjaaja) kanssa ennenkin ja aloin tehdä ensimmäisiä matskuja heti ensimmäisten improvisaatioiden aikana. Työskentelen harjoituksissa siten, että teen ja kokeilen materiaalia heti. Esimerkiksi tähän esitykseen päätyy varmasti materiaalia jo joulukuussa pidetyistä workshopeista.
– Kaikissa produktioissa näin ei tietenkään voi toimia, mutta Tuomon kanssa meillä on sellainen keskinäinen luottamus, että saan kokeilla ja testata vapaasti. Ohjaaja ja näyttelijät pitävät siitä, sillä äänet saattavat lähteä muovaamaan improja ja kohtauksia johonkin odottamattomaan suuntaan. Ääni on taipuisa työkalu, sitä voi tehdä ja muokata lennosta.
Käytännössä pystyt siis omalla työlläsi vaikuttamaan esityksen sisältöön ja lopulliseen muotoon?
– Kyllä. Ääneen liittyviä improja on usein jäänyt itse esitykseen. Sama on käynyt aika usein näissä tällä tavalla tehtävissä jutuissa. Tähän liittyy myös se, että tykkään itse tehdä äänisuunnittelutyötä harjoituksissa paikan päällä. En yleensä tykkää istua yksin studiossa, vaikka varmasti joudun ottamaan pari sessiota tämänkin materiaalin kanssa. Jotkut materiaalit ovat sellaisia, että ne voi tehdä suoraan harjoituksissa, jotkut taas vaativat vähän enemmän säveltämistyötä ja muuta vastaavaa.
Millainen on äänisuunnittelun suhde tilaan?
– Tila vaikuttaa aina, vaikka tietäisi, että produktio saattaa kiertää myös muualla. Vieraillessa tulee vastaan myös mitä erilaisempia äänijärjestelmiä ja ne toimivat aina vähän eri tavoilla. Elävien hautajaisissa olen tehnyt kaikenlaisia kokeiluja esimerkiksi kaiuttimien paikoilla saadakseni aikaan vähän odottamattomampia suuntia.
– Mutta sinänsä varsinaisen äänimateriaalin tuottaminen ei varsinaisesti muutu tilasta riippuen, sillä musiikki on aina suhteessa kohtauksiin ja dramaturgiaan. Tila ruokkii tekemään tietynlaisia ratkaisuja ja ääniä, mutta viimekädessä tärkein on dramaturginen näkökulma ja se, miten ääni kuljettaa juonta. Se on aina se pääjuttu.
Millainen on hyvä äänimaailma teatteriesityksessä?
– Sellainen, joka palvelee esitystä. Ei välttämättä ole hyvä tavoite vain tehdä jotain mahdollisimman siistiä ja hyvää äänisuunnittelua. Ennemminkin tavoitteena pitäisi olla hyvä näytelmä. Oma hifistely jää helposti irralliseksi osaksi kaikesta muusta.
– Esityksiä on monenlaisia, joten on vaikea antaa mitään yhtä määrettä sille, millainen äänimaailman tulisi olla. Äänien tulee kuljettaa, tukea, rikkoa ja aiheuttaa dramaturgiaa esityksessä. Parhaimmillaan ääni on silloin, kun sillä tehdään rohkeasti dramaturgiaa. Se on siihen vahva keino.
Ketkä produktiossa ovat äänisuunnittelijan tärkeimmät yhteistyökumppanit?
– Ohjaaja on todella läheinen yhteistyökumppani, sillä omat äänisuunnittelun ratkaisut vaikuttavat paljon kohtausrytmeihin, kohtausten suuntiin ja koko näytelmän dramaturgiaan. Rytmittämiseen liittyen myös valosuunnittelija on toinen tärkeä aisapari. Usein valo ja ääni perustelevat toisiaan, ne kulkevat perinteisesti kimpassa. Mutta tässä produktiossa oikeastaan koko porukka toimii aika orgaanisesti ja ehdottelee sovitusti asioita toistensa tonteille. Toiselta saattaa tulla ideoita, joita ei itse olisi ajatellutkaan.
Mainitsit jo lukeneesi Poen novelleja, mutta mistä muusta olet etsinyt ideoita Elävien hautajaisiin? Kuuluuko esimerkiksi esityksen aikakausi sen äänimaailmassa?
– Aikakautta en suoraan sanottuna mieti ollenkaan. Esityksen äänimaailmassa voi olla jotain siihen viittaavia soittimia, mutta pääasiassa aion käyttää synteettistä ääntä ja rumpukoneita. Tiina (Helin, pukusuunnittelija) on puhunut paljon siitä epäaidosta epookista, mielestäni se sallii myös minulle aika paljon vapauksia.
– Aion hyödyntää sitä kontrastia, mikä tulee, kun perinteisillä soittimilla toteutettua musiikkia rikotaan synteettisellä, karulla ja nykyaikaisella. Olen itse asiassa eksperimentoinut tällä jo parin vuoden ajan. Olen kitaristi, mutta lisäksi teen koneella biittejä ja kaikenlaista. Turvauduin aiemmin paljon akustisiin soittimiin, mutta nyt olen tutkiskellut enemmän luonnotonta ääntä. Tutkin sitä kautta, millaiset äänet tässä esityksessä voisi olla.
Edellisessä osissa esittelimme Elävien hautajaisten pukusuunnittelijan Tiina Helinin, valosuunnittelijan Nadja Räikän ja lavastussuunnittelija Perttu Sinervon.
Elävien hautajaiset Teatteri Telakalla 3.3.-30.4. 2018. Liput kaikkiin esityksiin Tiketistä.
