Esittelyssä Elävien hautajaisten suunnittelutyöryhmä 3/4

Haastattelussa esityksen lavastussuunnittelija Perttu Sinervo

Esittele itsesi, kuka olet ja mitä teet? Miten päädyit alalle?

– Perttu Sinervo, esityksen lavastussuunnittelija. Päädyin alalle sattumalta, opiskelin muuhun kädentaitoammattiin, kunnes lavastuspuoli alkoi kiinnostaa ja pääsin Taideteolliseen korkeakouluun. Teatteritaustaa minulla ei oikeastaan ole, alun perin opinnoissa kiinnosti korkea-asteen tutkinto, jossa sai tehdä käsillä.

– Teatteri Telakalle päädyin täällä vierailleen yhteistyöproduktion kautta. Tutustuin talossa työskenteleviin ihmisiin ja kun muutimme Tampereelle, minulla oli jo tavallaan jalka oven välissä. Kun sitten Tuomo (Rämö, Elävien hautajaisten ohjaaja) teki Sodan ja rauhan tällä samalla porukalla, tulin loppuvaiheessa mukaan lavasterakentajaksi ja pääsin yllättäen itsekin vielä vaikuttamaan produktion sisältöön. Siksi oli kai luontevaa pyytää minut myös Elävien hautajaisten työryhmään.

Mistä työnkuvasi koostuu, oletko ensisijaisesti suunnittelija vai toteuttaja?

– Molempia, riippuen tietysti siitä missä työskentelen. Isompien teatterien produktioissa pääosassa on itsenäinen ideointityö ja suunnitelmien hiominen työpöydällä valmiiksi työpiirustuksiksi, jonka mukaan verstas lavastuksen toteuttaa. Tietysti ennakkosuunnittelu tehdään ohjaajan kanssa, mutta harjoitusten alkaessa suurin toteuttava työ on jo periaatteessa tehty.

– Teatteri Telakalla produktiot ovat pienempiä ja suunnittelijana myös toteutan tilaratkaisut itse. Samalla niihin tulee myös uppouduttua eri tavalla. Käytän mielelläni löydettyä tai käytettyä, olen aina kiinnostunut tarjolle tulevista kierrätysmateriaaleista. Itselleni on ominaista, että lavasteet kehittyvät ja löytävät lopullisen muotonsa niitä tehdessä, ei niinkään pienoismalleista tai työkuvista. Tämä voi myös aiheuttaa haasteita töiden delegointiin, kun kokonaisuus selkiytyy itsellekin vasta tehdessä.

Mainitsit äsken pienoismallit, kuinka paljon mallinnat valmiiksi?

– Fyysisiä pienoismalleja teen joskus, mutta ne ovat ennen kaikkea välineitä ohjaajan ennakkosuunnittelua varten. Itse suunnittelen ja luonnostelen ennemmin 3D:nä, rakennan pohjakuvien mukaan tilan, katsomon ja lavan. Sitten alan ripotella eri elementtejä paikoilleen ja katsoa, miten ne keskustelevat keskenään tilassa.

Millainen Telakan esitystila on lavastajan näkökulmasta?

– Se on kyllä tosi spesiaali. Sitä on vaikea saada neutraaliksi, aina on vinokatto vastassa tai jokin parru tiellä. Tila on aina huomioitava jollain tapaa. Viime aikoina on vierailtu paljon muilla näyttämöillä tänne tehdyillä esityksillä ja niistä tulee toisissa tiloissa aivan erilaisia. Esitykset saavat ilmaa ympärilleen. Vaikka täällä tilat ovat pienet, katsomo on pieni ja näyttämö ahdas, niin ehkä juuri se tekee Telakan kotoisan hengen.

Mistä saat inspiraatiota lavastustyöskentelyysi?

– Netin kuvapalveluja selaan paljon, niillä on hauska pelata. Kokeilen hakusanapareja ja keräilen referenssikuvia. Yritän pitää aina kulkiessani silmät auki, vaikutteita tarttuu sieltä täältä. Jos oma työ tuntuu tahmaavan, niin muista esityksistä tai elokuvista saa usein ajatuksia omien ratkaisujen eteenpäin viemiseksi.

Entä tähän produktioon? Oletko etsinyt lavastukseen tietyntyyppisiä tunnelmia tai ratkaisuja?

– Poen novelleista tietenkin. Olemme pallotelleet suunnittelijoiden kanssa esityksen maailmaa, siitä herääviä yleisgenrejä ja ajatuksia. Vaikkapa film noir, sumuiset nummet ja Jane Austen, erilaisia stereotypioita joista lähteä eteenpäin. Olemme hakeneet yhteisiä tarttumapintoja, jotain yhteistä fiilistä tai tunnelmaa, josta kukin lähtee viemään hommaa omiin suuntiinsa.

Millaisia haasteita Elävien hautajaisten kaltainen, monen tarinalinjan esitys asettaa lavastukselle?

– Ihan hirveästi ei lavastevaihtoja pysty tekemään esityksen aikana, etenkään kun käytettävissä olevat sivutilat ovat hyvin rajalliset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että on etsittävä orgaanisia tapoja tehdä muutoksia näyttämökuvaan. Esimerkiksi niin, että näyttelijät jossain roolissaan, muiden toimien tai dialogin ohessa, purkavat pois edellistä tai valmistelevat seuraavaa kohtausta. Viitteellisillä ja pienilläkin muutoksilla voi tehdä tosi erilaisia tiloja.

Tässä epäilemättä korostuu lavastajan yhteistyö valosuunnittelijan kanssa?

– Kyllä, todellakin. Sitä aina huokaisee helpotuksesta, kun harjoitusvalot vaihtuvat alustaviin esitysvaloihin ja oma duuni alkaa näyttää monta kertaa paremmalta. Siitä olen kyllä aina kiitollinen. Valo ja lavastus ovat väkisinkin kiinteässä suhteessa keskenään. Sitä suhdetta pyritään jo varhaisessa vaiheessa edesauttamaan hakemalla niitä yhteisiä tarttumapintoja.

Millainen on hyvä lavastus?

– Lavastus saisi olla toiminnallinen siten, että sitä voi käyttää muutenkin kuin vain taustana tai alustana. Lisäksi kiinnostaa muovautuvuus ja abstrahoitu, ei-naturalistinen lähestymistapa tiloihin. Lavasteille pitäisi voida harjoitusprosessin aikana keksiä ja kehitellä erilaisia käyttötapoja. Ideaali on, että hommassa on jotain löytämisen riemua.

 

Edellisessä osissa esittelimme Elävien hautajaisten pukusuunnittelijan Tiina Helinin ja valosuunnittelijan Nadja Räikän. Lähipäivinä julkaistavassa viimeisessä osassa ääneen pääsee vielä äänisuunnittelija Hannu Hauta-aho.

Elävien hautajaiset Teatteri Telakalla 3.3.-30.4. 2018. Liput kaikkiin esityksiin Tiketistä.