Moskovalaisen Teatr.doc -ryhmän ohjaaja Varvara Faer ja käsikirjoittaja Maksim Kurochkin osallistuivat Talvisotaa käsittelevään näytelmäkirjailijoiden kansainväliseen työpajaan Baltic Circle -teatterifestivaalilla noin kymmenen vuotta sitten. Aiheeseen oli mahdollista palata kun Teatteri Telakka käynnisti vuonna 2016 kansainvälisen dokumenttiteatterihankkeen Talvisodasta. Sen ansiosta Maksim Kurochkinin kirjoittamaa näytelmää harjoitellaan nyt Tampereella.
Ohjauksesta vastaava Varvara Faer kiinnostui aiheen elvyttämisestä huomatessaan yhtäläisyyksiä Talvisodan ajassa ja nykyhetkessä. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhakantaisten ja läpinäkyvien propagandakeinojen käyttö.
– Neuvostoliitto nimitti Talvisodan aikaan suomalaisia fasisteiksi, hieman eri vivahtein. Nykyisin Venäjällä käytetään samaa nimitystä kun puhutaan ukrainalaisista vaikka oikeasti kysymys ei ole oikeista fasisteista, Faer kertoo.
Hän kertoo myös, että Talvisodan aikana Neuvostoliiton kansalaisille kerrottiin valheellisesti, että pommikoneet pudottavat Helsinkiin myös ruokakoreja nälkäisille suomalaisille. Neuvostoliiton propagandakoneisto selitti, että suomalaiset odottavat puna-armeijaa joka vapauttaa kapitalistisesta järjestelmästä. Faerin mukaan nykyisin venäläisille saatetaan kertoa vilpittömästi, että Donbassin alueen väestö haluaa, että heidät vapautetaan Ukrainan ”fasistisen” hallinnon alaisuudesta.
Faerin mukaan toiminta Ukrainaa kohtaan on kiusaamista, jota suurempi valtio harjoittaa pienempää naapuria kohtaan. Hänen mielestä on aiheellista pohtia, miksi suurvallat ovat toistuvasti pettäneet pienempiä valtioita. Taiteellisessa työssään Faer haluaa taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan nostamalla asioita kriittiseen tarkasteluun.
– Haluan taistella heikompien puolesta, Faer sanoo.
Dokumenttiteatterihankkeen alkuvaiheessa Faeria kiinnostivat siviilien ja tavallisten ihmisten kohtalot Talvisodassa. Hän halusi käsitellä aihetta niiden ihmisten tarinoiden kautta, jotka eivät osallistuneet sotatoimiin, mutta olivat yhtä lailla sodassa.
Dokumenttiteatteri on faktoihin, haastatteluihin ja oikeisiin ihmiskohtaloihin perustuva tyylilaji, joka yhdistää taidetta ja sosiaalista analyysiä. Kurochkinin näytelmään on kerätty haastatteluaineistoa Suomesta, Ukrainasta ja Venäjältä.
Työryhmän jäsenet ovat haastatelleet oikeita ihmisiä pitkän, laadullisen kyselyn avulla. Laajan ja tarkan kyselyaineiston avulla tehty haastattelu voi paljastaa jotain odottamatonta. Faeria kiehtovat myös erilaiset salassapidon teemat.
– Salassa pidettävät asiat ovat erittäin kiinnostavia sekä tässä näytelmässä että dokumenttiteatterissa yleensä. Asiat, jotka paljastuvat yllättäen, tuovat aina jotain uutta näytelmien sisältöön, mutta psykoanalyysistä ei ole kysymys. Dokumenttiteatteri on teeman tutkimista, ei ihmisen tutkimista, Faer tähdentää.
Hankkeen alussa Faer perehdytti hankkeeseen tulevia näyttelijöitä dokumenttiteatterin työtapoihin, jonka jälkeen näyttelijät ja muut työryhmän jäsenet ovat haastatelleet eri ikäisiä ihmisiä Talvisotaan, Ukrainan nykytilanteeseen ja sananvapauteen liittyvien teemojen pohjalta. Haastateltavat, oikeat ihmiset päätyivät anonyymisti käsikirjoitukseen ja lopullisen näytelmän henkilöiksi.
Faer on tavannut myös suomalaisia haastateltuja. Yksi heistä on jäänyt lähtemättömästi mieleen.
– Mieleenpainuvin tapaamani henkilö oli 102-vuotias suomalainen mies, Talvisodan silminnäkijä, Faer kertoo.
Haastattelujen aineisto on siirtynyt näytelmän sisältöön Kurochkinin toimesta, mutta Faer on kuitenkin keskustellut kirjailijan kanssa dramaturgisista päälinjoista.
– Kuin toisena dramaturgina, tukea ja näkökulmia antaen, Faer sanoo.
Faer on kirjoittanut myös itse useita näytelmiä. Kuuluisin niistä lienee hänen kirjoittamansa ja ohjaamansa BerlusPutin vuodelta 2012. Siinä puolet Italian entisen pääministerin Silvio Berlusconin aivoista siirretään Venäjän presidentti Vladimir Putinin päähän. Se on edelleen hyvin suosittu.
Juuri nyt Kurochkinin näytelmä muotoutuu Teatteri Telakan näyttämölle Faerin, muun työryhmän ja näyttelijöiden voimin, suomeksi. Mistä Faerin mielestä Kurochkinin uudessa näytelmässä on kysymys?
– Se kertoo vuotavasta haavasta, jonka nimi on Ukraina. Myös nykyajan Suomi on osasyyllinen siihen, että Ukrainassa kuolee ihmisiä, Faer toteaa.
Faerin mukaan kaikkea ei pidä hyväksyä. Hän sanoo, että historiallisesti katsoen Suomen olisi pitänyt pontevammin edellyttää anteeksipyyntöä Talvisodan vääryyksistä ja joutumisestaan hyökkäyksen kohteeksi. Hän pitää silti anteeksiantoa mahdollisena. Sitä voivat edesauttaa ensi-iltaansa lähestyvän esityksen näkökulmat. Rajavirhe pohtii myös, mitä Talvisodasta nykyisin ajatellaan ja tiedetään – jos tiedetään.
– Vaikuttaa siltä, että Talvisota on Suomessa nykyisin kovin kanonisoitu ja muistuttaa jo myyttiä, Faer sanoo.
Venäjällä Talvisota on lähes tuntematon. Faer katsoo, että Kurochkinin uusi näytelmä tulee esittää myös venäläisille katsojille, sillä mediauutisoinnista ja historian tulkinnoista johtuen Talvisodan tapahtumista on vaikea saada totuudenmukaista kuvaa.
– Kun pidimme yhteisen demon keväällä Moskovassa*, en edes vielä tiennyt mihin suuntaan esitys lähtisi muotoutumaan. Silti Talvisodan teemat avautuivat moskovalaiselle yleisölle ja saimme kuulla kommentteja, että jos Talvisota tunnettaisiin Venäjällä paremmin, Georgian ja Ukrainan sodat eivät olisi koskaan syttyneet, Faer kertaa.
Paikallinen yleisö Moskovassa kiitteli Teatteri Telakan työryhmän vierailua. Faerin mukaan he myös pitivät erityisen paljon Rajavirheen suomalaisten näyttelijöiden työskentelystä, jota myös hän haluaa kehua.
– Näytelmän roolitus on onnistunut. Suomalaiset ovat aivan huippuja. Heillä on erityisen tarkka emotionaalinen korva, ja usein he nappaavat ohjeeni jo ennen kuin tulkki on ehtinyt aloittaa kääntämään mitä tarkoitan, Faer iloitsee.
Varvara Faer on tavattavissa Rajavirheen avoimessa harjoituksessa Teatteri Telakalla maanantaina 25.9.2017.
*Rajavirheen ensimmäinen demo esitettiin yleisölle huhtikuussa 2017 Moskovassa, ja siinä Teatteri Telakan ja Teatr.doc -ryhmän näyttelijät esiintyivät yhdessä.
