Ukrainalainen näytelmäkirjailija Maksim Kurochkin ei vieläkään osaa kuvailla oman pettymyksensä syvyyttä, kun hän lapsena sai tietää Talvisodasta. Hän kokee, että totuuden selviäminen muodostui hänelle eräänlaiseksi traumaksi.
– Minulle, kuten kaikille ikätovereillenikin, se oli ensimmäinen monista iskuista neuvostoliittolaisen järjestelmän ”pyhyyttä” vastaan. Nykyään se ehkä jo vaikuttaa naurettavalta, mutta silloin me vielä uskoimme ihan tosissamme, että elämme maailman oikeudenmukaisimmassa valtiossa joka ei koskaan aloita sotia muita vastaan, sanoo Kurochkin nyt.
Hän on työstänyt vuodesta 2016 lähtien uutta näytelmäänsä, johon on kerätty aineistoa Suomesta, Ukrainasta ja Venäjältä. Tiistaina 10.10.2017 ensi-iltansa saava Rajavirhe on dokumenttiteatteria Talvisodasta, joka käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1939 – 1940.
Aihe on Kurochkinille tuttu entuudestaan. Hän ja näytelmän ohjaaja Varvara Faer osallistuivat Talvisotaa käsittelevään näytelmäkirjailijoiden kansainväliseen työpajaan Baltic Circle -festivaalilla vuosina 2007 ja 2008, johon osallistui myös suomalaisia näytelmäkirjailijoita.
– Silloin tuntui, ettemme pystyneet kunnolla kuuntelemaan toisiamme. Krimin niemimaan valtauksen ja Itä-Ukrainassa alkaneiden sotatoimien jälkeen minä koin, että vasta nyt pystyn ymmärtämään työpajaan osallistuneita suomalaisia kollegoja paljon paremmin.
Rajavirhe kertoo Talvisodasta ja samalla erään ukrainalaisen elämäntarinan 1990-luvun alusta tähän päivään. Siinä tarinassa jännitteinen sodan pelko väistyy, mutta palaa yhtäkkiä takaisin 20 vuotta myöhemmin. Se kertoo myös sananvapaudesta, muistamisesta ja siitä mitä Talvisodasta nykyisin ajatellaan ja tiedetään, jos tiedetään.
Kurochkinin mukaan hänen näytelmänsä on tarina valheesta, jota ei ole vieläkään kunnolla oikaistu. Suomalaisilta saatujen haastattelujen aineistosta nousee esille sodan aikana koettu tavallisten ihmisten hätä.
– Minua koskettavat kaikki ne kuolemat, ja kaikki ne ihmiset jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan iäkseen. Ja kyllä minua satuttaa myös se, että eilinen uhri joka on ihmeen kautta selvinnyt koettelemuksista, suostuu nykyisin auttamaan ihan vähän ulkoista olemustaan muuttanutta entistä vihollista – jotta tämä voisi kerätä voimia uusia hyökkäyksiä varten, Kurochkin sivaltaa.
– Tämä on tarina siitä, että edelleenkin opimme historiasta erittäin huonosti. Ja oikeastaan emme ole suojassa millään tavalla tulevalta kauhulta, Kurohckin sanoo.
Näytelmää varten on haastateltu eri ikäisiä ihmisiä Suomesta, Ukrainasta ja Venäjältä. Haastateltujen vastaukset ovat päätyneet näytelmään autenttisina, jolloin haastateltavat ovat myös päätyneet anonyymisti näyttämölle. Kurohckinin mukaan haastatteluaineisto on myös antanut suuntaa näytelmän sisältöä ja muotoa varten.
– Niin kuin dokumenttiteatterissa usein käy, kerätty aineisto alkaa sotia alkuperäistä konseptia vastaan. Ja dramaturgina minun kuuluu seurata sitä aineistoa, Kurochkin tähdentää.
Maksim Kurochkin kuuluu Venäjän kolmen esitetyimmän näytelmäkirjailijan joukkoon. Hän on tavattavissa Rajavirheen avoimessa harjoituksessa maanantaina 25.9.2017 Teatteri Telakalla.
Kuvassa Maksim (Maksym) Kurochkin. Kuva: Alexander Chekmenev
