Tampereella toimi 1990-luvun alussa kolme taiteen ammattilaisten teatteriryhmää: Moraalia Teatteri, Ryhmä Fagerholm ja Motelli Skronkle, joilla oli yhteisiä ongelmia. Esityksiä järjestettiin milloin missäkin, puuttui varastotilaa lavastusten ja pukujen säilyttämiseen. Yhteistyöintoa ei puuttunut ja niin freelancerit ryhtyivät aktiivisesti etsimään yhteistä tilaa, ainakin aluksi edes varastoa.
– 1990-luvun alun laman jäljiltä kaupungissa oli tyhjiä liikehuoneistoja, kierreltiin katselemassa niitä Peltsin (Markku Peltola) kanssa. Kurkittiin Tullintorin kulmalla makasiinin ikkunoista sisään joskus vuoden 1994 lopulla ja huomattiin, että rakennus on tyhjä. Vuoden 1995 aikana ei kauheasti edetty, porukoissa puhuttiin teatteri-ideoista ja tiloista ja vihdoin marraskuussa YIT:n Tenho Nissinen kertoi, että talosta voidaan tehdä väliaikainen vuokrasopimus, kertoo Tom Lindholm, yksi Teatteri Telakan perustajajäsenistä.
Vuonna 1996 alkoi tapahtua: helmikuussa paikan nimeksi päätettiin Telakka ja maaliskuun alussa talossa aloitettiin Hanno Eskolan kirjoittaman näytelmän ”Lantti rakkauden hattuun” harjoitukset.
– Yhdessä haettiin avustuksia: meitä oli kolmen kimppa, tarvitaan yhteinen tila, se säästäisi kaikilta rahaa ja vaivaa.. Valtio lähti tukemaan, saatiin kohdeapuraha nimellä Makasiini-projekti, Tanjalotta Räikkä muistelee.
– Täällä ei ollut mitään, silti aloitettiin harjoitukset alakerrassa. Pressulla rajattiin ”toimisto”, lämpöpuhallin tohotti täysillä. Kohdeapuraha taisi mennä sähkölaskuihin, Kaisa Sarkkinen jatkaa.
Vaikka palopäällikkö kutsui taloa ”Himmeliksi”, virkamiehet tekivät lukuisia rakennus- ja palotarkastuksia ja moni ulkopuolinen piti touhua järjettömänä ja tuomittuna epäonnistumaan, porukka ei lannistunut. Talkoilla remontoitiin, vaikka vuokrasopimusta ei ollut kuin vuoden 1996 loppuun.
Päätettiin rakentaa terassi, aloittaa ravintolatoiminta ja siten kerätä kassaa teatteritoiminnan käynnistämiseksi. Vuoden 1996 kesä oli aurinkoinen ja lämmin, kaupungin kulttuuriväki ja muut löysivät paikan. Syksyllä tuli takaiskuja, mutta ne eivät pysäyttäneet, rakennetaan, kokoustetaan, samaan aikaan tehdään muita töitä ja keikkoja.
– Mäkin tosiaan osallistuin kaikkeen: suunnitteluun, kiertelyyn, neuvotteluihin, yhdistysten perustamiseen. Tavattiin lakimies, perustettiin organisaatio. Rakennettiin, sisustettiin, myytiin kaljaa ja esiinnyttiin, kertoo Tanjalotta Räikkä.
– Hienointa oli yhteishenki ja se, että olimme kaikki jo aikuisia: tiesimme mitä teemme, olimme sinnikkäitä ja kärsivällisiä. Ilo ja onni olivat läsnä. Vaikeinta oli lopulta varmaan rahan puute, myös oman vyön kiristäminen, Räikkä tiivistää.
Vuoden 1997 kevät oli kiivasta rakentamisen aikaa ja vihdoin 8.12.1997 Teatteri Telakalla koettiin ensimmäinen ensi-ilta, Topi Salmelan kirjoittama ja ohjaama ”Vapaaherran testamentti”. Esityksessä olivat mukana Markku Peltola, Tom Lindholm, Tanjalotta Räikkä, Kaisa Sarkkinen, Ellen Lang, Markus Myllyniemi, Jere Lokio, Pike Kontkanen, Arto Piispanen ja Markku Mäkiranta.
Teatteri Telakka on 20 vuodessa noussut Tampereen merkittävimpien kulttuuritoimijoiden joukkoon. Vuosiin mahtuu onnistuneita ja vähemmän onnistuneita esityksiä. On ollut aikoja, jolloin teatteria on syytetty sisäänpäinlämpiävyydestä, joskus osa yleisöstä on lähtenyt esityksestä ymmärtämättä mitään. Tinkimättömyydessä on riskinsä, ammattitaiteilijoille jatkuva tasapainoilu omaehtoisen tekemisen ja elannon saamisen välillä on jokapäiväistä.
– Teatterin ja koko Telakan vaiheet ovat olleet sellaista tavallista aaltoliikettä. Aika normaalia ja inhimillistä, kun ihmisistä on kyse. Jos nyt ajattelee, että meitä työskentelee siellä joitakin alusta asti olleita, niin eihän pelkästään Teatteri Telakka pysty vieläkään meitä elättämään, sanoo Tanjalotta Räikkä.
– Näen teatterin tilan kuitenkin oikein hyvänä tällä hetkellä ja uskon tulevaisuuteen. Uskon jopa, että rahaakin tulee enemmän, on pakko, Räikkä toteaa.
Määrätietoinen ja rohkea työ on tehnyt Teatteri Telakasta Tampereen mielenkiintoisimman ja kansainvälisimmän teatterin.
————————————
Teatteri Moraalia: Pirkko Hämäläinen, Tom Lindholm, Ola Tuominen, Puntti Valtonen. Muusikot: Safka Pekkonen, Juuso Nordlund, Jari Yliaho ja Jukka Mänty-Sorvari (Frogley). Moraalialla oli toimisto-varastotila Lapintiellä, esityksiä Tulliklubilla, YO-talolla, Tampereen Teatterin Teatterikahvilassa ja Finlaysonilla ”Mustassa tilassa”.
Motelli Skronkle: Markku Peltola, Esko Varonen, Hannu Raatikainen ja Veli Petteri Rajanti. Motelli Skronklella oli käytössä kellaritila Finlaysonin alueella, esityksiä milloin missäkin.
Ryhmä Fagerholm: Tanjalotta Räikkä, Kaisa Sarkkinen, Arto Piispanen, Maarit Peltomaa, Markku Mäkiranta ja Juha Hurme. Esityksiä mm. Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksen studiossa.
Teksti: Sohvi Sirkesalo
Kirjoittaja on Teatteri Telakka ry:n hallituksen jäsen.
Kirjoitus on kokonaisuudessaan julkaistu Telakan Tahto -sanomalehdessä helmikuussa 2016.
