Digihattupelin harjoituskausi on parhaillaan käynnissä Tampereella. Näytelmä kertoo hakkereista, jotka pyrkivät vaikuttamaan yhteiskuntajärjestelmään verkkomaailman työkalujen avulla.
Näytelmän kirjoittanut Hassan Blasim sanoo löytäneensä hakkeroinnista uudenlaisen aktivismin muodon.
– Ennen tarvittiin tuhansia ihmisiä mielenosoitukseen ydinvoimalaa vastaan, nyt kaksi tyyppiä voi istua alas tietokoneidensa ääreen ja sulkea sen, Blasim vertaa.
Blasimin näytelmän hakkerit taistelevat uusien ideoiden puolesta ja sonnustautuvat digitaaliseen sotisopaan, riskeistä huolimatta.
– Aina on olemassa riskejä, mutta ilman niitä ei voida luoda uudenlaista, parempaa maailmaa, Blasim toteaa.
Näytelmän kehyskertomuksista nousee esille esimerkiksi globaali pakolaisuus.
– Näytelmäni hakkereilla on ideologia: jokaisella on oikeus elää ilman passia, ilman ihonväriä, ilman kulttuuria. Ei ole minun maatani eikä sinun maatasi, on meidän maapallomme. Ajattelen, että tulevat sukupolvet jotka ovat sekoituksia eri kulttuureista, ovat ratkaisu ongelmiimme. Heillä tulee olemaan erilainen kokemus yhteisestä maailmasta ja kenties myös uusia työkaluja, joilla tehdä se paremmaksi, Blasim luettelee.
Tiukat moraaliset kysymykset ajavat hakkereita vaarallisiin asetelmiin. Hakkerointi on kuitenkin heidän elämäntapansa ja peliä, jolla he voivat pitää myös hauskaa.
– Olen käyttänyt näytelmässä termiä peli, koska internetin kautta tapahtuvalla aktivismilla voi vaikuttaa suuresti verkosta riippuvaiseen elämäämme. He (hakkerit) voivat pelata järjestelmillä ja halutessaan muuttaa pelin sääntöjä, Blasim sanoo.
Hassan Blasim on aikaisemmin käsitellyt näytelmänsä taustoja teatterille kirjoittamassaan artikkelissa Digihattujen piirileikki.
Kuvassa Hassan Blasim. Kuva: Katja Bohm
