Esittelyssä Elävien hautajaisten suunnittelutyöryhmä 2/4 <h1> <h3>Haastattelussa esityksen valosuunnittelija Nadja Räikkä

Esittelyssä Elävien hautajaisten suunnittelutyöryhmä 2/4

Haastattelussa esityksen valosuunnittelija Nadja Räikkä

 

Esittele alkuun itsesi, kuka olet ja mitä teet esityksessä Elävien hautajaiset?

– Nadja Räikkä, esityksen valosuunnittelija. Olen koulutukseltani teatteritaiteen maisteri Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitokselta. En miellä itseäni pelkästään valosuunnittelijaksi, olen myös ammattivaloteknikko, tekninen tuottaja ja tekninen päällikkö. Lisäksi olen lavastanut aika paljon. Taiteellinen tittelini olisi ehkä ennemminkin visuaalinen suunnittelija. Omassa työssäni suunnittelijan ja teknikon tehtävät menevät usein limittäin. Suunnittelijana teen taiteellista työtä, visioin ja luonnostelen asioita. Teknikkona työskentelen konkretian ja asioiden toteuttamisen parissa.

Miten päädyit alalle?

– Olen kasvanut teatteriperheessä ja viettänyt koko lapsuuteni teatterin, musiikin ja kuvallisen ilmaisun parissa. Vanhempani olivat perustamassa Telakkaa ja päädyin sitä kautta teatteriin touhuilemaan. Aluksi valmistin rekvisiittoja ja toimin lavasteapulaisena, sitten aloin ajaa ääniä esityksissä. Valosuunnittelijan assarina ollessani tajusin valon olevan se elementti, jonka kanssa haluan työskennellä. Valo on se, millä maalaan. Kiinnostus valoon tulee myös avaruudesta ja luonnosta. Käytän usein luontoa ja sen ilmiöitä ideoideni lähteenä.

Mistä työnkuvasi koostuu?

– Elävien hautajaisissa olen valosuunnittelija, jolloin teen visuaalista suunnittelua yhteistyössä ohjaajan, lavastajan ja pukusuunnittelijan, toki myös äänisuunnittelijan kanssa. Tässä ryhmässä tunnemme toisemme jo entuudestaan ja tiedämme paljon toistemme tavoista tehdä töitä. Luomme esityksen maailman kollektiivisesti. Valosuunnittelijana luon osaltani esityksen visuaalista maailmaa ja rytmitän sitä valolla. Olen osa kokonaisuutta, joka muodostuu kaikkien suunnittelijoiden näkemyksistä.

– Suunnittelijana työskentelen yleensä kuvallisen inspiraation pohjalta. Kerään kuvamateriaaleja ja etsin sekä temaattisia että konseptuaalisia lähtökohtia. Kirjoitan ytimekkäitä listoja esimerkiksi väreistä, suunnista tai graafisista ideoista. Kerään referenssejä ja saatan tehdä kollaaseja. En mielelläni mallinna valoa digitaalisesti, se ei ole itselleni hedelmällinen tapa työskennellä. Mallinnan asioita päässäni.

– Tässä produktiossa tulen toimimaan myös teknikkona, sillä rakennan pitkälti itse koko valaistusjärjestelmän. Esitykseen tullaan todennäköisesti rakentamaan myös muita vempaimia, joita käytännössä työstän lavastajan ja pukusuunnittelijankin kanssa. Esityksen graafiset materiaalit ja ulospäin näkyvä visuaalinen ilme ideoidaan ohjaajan ja suunnittelijoiden kesken.

Ketkä produktiossa ovat valosuunnittelijan tärkeimmät yhteistyökumppanit?

– Lavastus, puku ja ääni, mutta kaikki eri tavoilla. Lavastajan kanssa tehdään rakenteellista työtä ja puhutaan pinnoista, joista valo heijastuu, joiden läpi se tulee tai joilla sitä ei ole. Puvustajan kanssa puhutaan väreistä ja tunnelmista. Puvustus luo vahvasti esityksen maailmaa ja se vaikuttaa myös hahmojen muodostumiseen. Äänisuunnittelijan kanssa suunnittelen lopullisen esityksen rytmittämistä. Äänet ja musiikki ovat myös luomisvaiheessa itselleni tärkeitä ja saan niistä paljon impulsseja.

Millainen on mielestäsi hyvä valaistus?

– Teatterissa hyvä valaistus on dramaturgisesti selkeä ja voimakas konsepti, jonka pystyy tunnistamaan esityksen aikana ja sen loppuessa. Visuaalisen konseptin idean pitää olla nähtävissä, se saa olla jopa päälle tunkeva. En koe, että hyvä valaistus on se, jota ei huomata.

Sama huomaamattomuuden näkökulma nousi muuten esille myös Tiinan (Helin, pukusuunnittelija) haastattelussa, mutta puvustukseen liittyen.

– Valosta puhutaan usein samalla tavalla, sen pitäisi olla näkymätön ollakseen hyvä. Mutta olen eri mieltä. Valaistuksen ei pidä olla pääosassa tai häiritsevä, ellei se ole juuri sen tarkoitus. Kokonaislinjan on oltava selkeä niin, että valaistus rytmittää ja tukee esitystä, ollen kuitenkin samanaikaisesti omaperäinen. Pienillä ja yksinkertaisillakin asioilla voi aikaansaada isoja vaikutuksia. Pidän selkeistä konseptuaalisista ratkaisuista ja siitä, että valo rytmittää ja leikkaa asioita kiinnostavalla tavalla. Pidän myös pitkistä, vaivihkaisista kuljetuksista. Näkymättömyys on siinä mielessä hyvä asia, että pidän lisäksi valolla manipuloimisesta ja optisilla havainnoilla leikkimisestä.

Millaista on suunnitella valaistusta Teatteri Telakan esitystilaan? Mitkä ovat sen erityispiirteet?

– Telakan teatteritilalla on todella vahva ominaisluonne. Se on samaan aikaan melko neutraali punatiilineen ja hirsineen, mutta myös voimakas. Tila luo tosi omintakeisen tunnelman. Lavastajalle se on erityisen haasteellinen, sillä tila ei anna yhtään periksi. Se on tietyn muotoinen, ei suora mistään ja jokin asia on aina tiellä. Se on yhtä aikaa pieni mutta iso.

Mistä olet etsinyt inspiraatiosi Elävien hautajaisten valosuunnitteluun?

– Esitys tapahtuu monessa eri ajassa, todellisuudessa ja paikassa. Siinä on erilaisia päälinjoja ja tarinoita jotka kulkevat rinnakkain, eikä ole vielä varmaa, miten ja missä ne kohtaavat. Siksi visuaalisen kokonaiskonseptin miettiminen on yhden tarinalinjan esitykseen verrattuna haastavaa.

– Olen hakenut inspiraatiota Poen novelleista, joita olen lukenut uudelleen. Kerään vaikutteita suoraan tekstistä, sieltä saattaa hypätä joku tunnelma tai väri. Suunnittelutyötä tehdessäni havainnoin tarkasti kaikkea ympärilläni, jolloin vaikutteita saattaa pompata täysin yllättävistäkin paikoista. Saan paljon ideoita esimerkiksi elokuvista, kuten myös kuvamateriaaleista, joita Tiina on tuonut harjoituksiin pukuideoihinsa ja miettimäänsä visuaaliseen maailmaan liittyen. Olen miettinyt ominaispiirteitä eri maailmoille ja hahmoille. Lopulta katson, syntyykö niistä jonkinlainen kokonaisidea vai mihin osaset vievät. Hannun (Hauta-Aho, äänisuunnittelija) materiaaleja kuunnellessani alan päästä aidosti esityksen tunnelmaan.

– Tässä työskentelytavassa (jossa käsikirjoitus valmistuu harjoitusperiodin aikana) valaistus tulee mukaan vasta myöhemmin, mikä tuo tilanteeseen omanlaistaan jännitystä. Valaistus syntyy orgaanisesti ja yhtä aikaa kaiken muun kanssa. Itse pidän tästä tavasta työskennellä, se on stressaavampaa kuin valmiin konseptin toteuttaminen, mutta mielenkiintoisempaa.

 

Edellisessä osassa esittelimme Elävien hautajaisten pukusuunnittelijan Tiina Helinin, lähipäivinä ääneen pääsevät vielä esityksen lavastussuunnittelija ja äänisuunnittelija.

Elävien hautajaisten ensi-ilta Teatteri Telakalla 3.3.2018. Liput kaikkiin esityksiin Tiketistä.

Posted by Heidi Vehmas in Ajankohtaista
Esittelyssä Elävien hautajaisten suunnittelutyöryhmä 1/4 <h1> <h3>Haastattelussa esityksen pukusuunnittelija Tiina Helin

Esittelyssä Elävien hautajaisten suunnittelutyöryhmä 1/4

Haastattelussa esityksen pukusuunnittelija Tiina Helin

 

Esittele alkuun itsesi, kuka olet ja mitä teet?

– Olen Tiina Helin ja työskentelen esityksen freelance-pukusuunnittelijana. Sen lisäksi työskentelen päivätyönäni (Tampereen yliopiston Teatterityön tutkinto-ohjelma) Nätyllä puvustonhoitajana ja pukusuunnittelijana.

Miten päädyit alalle?

– Olen aina ollut kiinnostunut teatterista. En kuitenkaan halunnut itse näyttämölle, vaan enemmän kiehtoi se, mitä tapahtui esityksen kulisseissa. Kävin kansanopistossa luovan ilmaisun linjan, jossa pääsin kokeilemaan vähän kaikenlaista. Oivalsin, että teatterialalla on kiinnostavia ammatteja myös näyttämön ulkopuolella. Olin vähän aikaa Tampereen Työväen Teatterin lavastamossa harjoittelussa, sillä olin kiinnostunut lavastamisesta. Lopulta ajauduin kuitenkin opiskelemaan lisää puvustusta, hain Nätylle töihin ja sillä tiellä olen edelleen.

Mistä työnkuvasi koostuu? Miten uuden produktion puvustuksen suunnittelu alkaa?

– Suunnittelu alkaa eräänlaisesta tunnelmaan upottautumisesta. Juttelen ohjaajan kanssa ja listaan ranskalaisilla viivoilla keskustelusta nousevia ajatuksia ja fiiliksiä. Sen jälkeen alan etsiä referenssikuvia, kuunnella musiikkia ja etsiä oikeita tunnelmia. Alan katsella maailmaa pukusuunnittelijan silmin. Kuvat ovat minulle tärkeitä, samoin värit.

– Hankin yleensä jo aika varhaisessa vaiheessa harjoituspuvuston. Kerään varastosta haluamani väripaletin ja puen vaatekappaleita näyttelijöiden päälle saadakseni käsityksen koko värimaailmasta. He ovat ikään kuin paperinukkeja, joiden päälle sovitan vaatteet. Kutsun näitä harjoitusvaatteiksi ja usein ne ovatkin, tosin jotain saattaa aina jäädä myös varsinaiseen esitykseen. Näyttelijät toivovat usein jo varhaisessa vaiheessa tietoa puvustuksesta, mutta en halua vaikuttaa sillä liikaa roolihahmon muodostumiseen.

Ketkä produktiossa ovat pukusuunnittelijan tärkeimmät yhteistyökumppanit?

– Oikeastaan aivan kaikki, mutta jos on pakko nostaa erillisiä tahoja, niin ohjaaja ja lavastaja sekä valosuunnittelija. Valosuunnittelijan kanssa voin esimerkiksi suunnitella, miten puku tai sen väri näkyvät lavalla esityksen eri vaiheissa. Koska värit ovat minulle niin tärkeitä, valon kanssa pelaamisen merkitys korostuu.

Millainen on mielestäsi hyvä puvustus?

– Monesti sanotaan, että puvustus on hyvä silloin kun sitä ei huomaa. En ole itse yhtään sitä mieltä. Sen ei tule olla päälle liimattu, mutta on ihanaa, jos katsoja kokee puvustuksen elämyksellisenä. Vaikka puvustus olisi hienovireinen, sen on aina oltava mietitty kokonaisuus, jonkun ihmisen näkemys. Toimiva kokonaisuus ratkaisee ja se, että ollaan harmoniassa muiden osa-alueiden kanssa.

Kuinka paljon teet itse alusta lähtien?

– Se vaihtelee aika paljon. Pyrin kierrättämään paitsi budjetti- ja eettisistä syistä, mutta myös siksi, että on ihanaa, kun vaatteella on jo tarina. Teen paljon itse, mutta aina esityksestä riippuen. Elävien hautajaisiin olen pyrkinyt löytämään käytettyjä vaatteita ja muokkaamaan niitä. Tässä produktiossa olen halunnut tavoitella eräänlaista epäaitoa epookkia. Ei täysin aitoa 1840-luvun tunnelmaa, vaan kaikkea sellaista, mistä tulee se tietynlainen vanha fiilis.

Mitä taitoja puvustajalla pitää tai ainakin kannattaa olla?

– Aika monenlaista pitää osata ottaa huomioon. Näyttämövaatteissa on oltava ominaisuuksia, niiden pitää olla funktionaalisia. Niiden pitää näyttää joltain, mutta samalla niissä täytyy pystyä tekemään asioita tai niiden on kestettävä paljon. Puvustajan on oltava kiinnostunut monenlaisista asioista ja ymmärtää sekä delegoida että etsiä tarvittaessa apua. Pitää olla kekseliäisyyttä ja kykyä kehittää ideoita lennosta. Yleissivistys ja historian tuntemus ovat myös tärkeitä, olen itse aina ollut kiinnostunut aikakausista, taidehistoriasta ja kirjallisuudesta.

Mistä olet etsinyt inspiraatiosi Elävien hautajaisten puvustukseen? 

– Harjoituskaudella olen lukenut paljon Poen novelleja. Myös Edward Goreyn Sekopäisissä serkuksissa on samantyylisiä tunnelmia kuin esityksessä. Se tuli mieleen heti, kun kuulin että tällainen produktio tehdään. Samoin mustavalkoharmaa väripaletti, linnut ja perhoset. Esityksen tarpeisto saattaa hyvinkin olla osin ihan tätä päivää ja arkistakin, vaikka puvustus muuten mukaileekin epookkia.

Mitä esitykseltä voidaan odottaa?

– Elävien hautajaiset on kokonaiselämys, huippuryhmän kanssa eläväksi taputeltu. Se on pelottava, hauska, outo ja kaunis esitys, jonka haluaisin itse ehdottomasti nähdä!

 

Tulevissa osissa esitellään esityksen valosuunnittelija, lavastussuunnittelija ja äänisuunnittelija. Elävien hautajaisten ensi-ilta Teatteri Telakalla 3.3.2018. Liput kaikkiin esityksiin Tiketistä.

Posted by Heidi Vehmas in Ajankohtaista
Mainettaan monipuolisempi Edgar Allan Poe <h1> <h3>Ohjaaja Tuomo Rämö innostui jo nuorena Poen mysteerikertomusten maailmasta. Kirjailijan tuotantoa käsitellään Teatteri Telakan kevään ensi-illassa Elävien hautajaiset.

Mainettaan monipuolisempi Edgar Allan Poe

Ohjaaja Tuomo Rämö innostui jo nuorena Poen mysteerikertomusten maailmasta. Kirjailijan tuotantoa käsitellään Teatteri Telakan kevään ensi-illassa Elävien hautajaiset.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Tuomo Rämö muistaa ensikosketuksensa Edgar Allan Poen kauhuromanttisiin kertomuksiin.

– Olin yhdeksän tai kymmenen. Naapurissa asui eläkeläisrouva, jonka kirjahyllyssä oli Poen kokoelma Korppi ja kultakuoriainen. Olin saanut vihiä, että teoksessa olisi jotain kauhu- ja jännitysmateriaalia. Aihepiiri on kiinnostanut minua niin kauan kuin muistan.

Novellien maailma tempaisi nuoren Rämön mukaansa. Kauhukertomusten ohella hän innostui myös kirjailijan vähemmän tunnetuista etsivätarinoista ja muista teksteistä.

Vuosien saatossa ohjaajan arvostus Poen kirjallista taituruutta kohtaan on vain kasvanut. Nykyään Rämöä kiinnostavat erityisesti Poen taitava vertauskuvien käyttö sekä tarkkanäköisyys, jolla kirjailija luotaa ihmisen pimeimpiä puolia.

– Poen henkilöt tunnustavat meille itse, mitä ovat tehneet. He vievät meidät jonkin sellaisen puolen äärelle ihmisessä tai ihmisyydessä, jonne ei välttämättä muuten uskallettaisi mennä, Rämö kuvailee.

Poen elämästä tiedetään vain vähän. Valtaosa kirjailijan myöhemmästä maineesta perustuu hänen vihamiehensä Rufus Wilmot Griswoldin kirjoittamiin väärennettyihin muistelmiin, joissa Poe kuvataan mielenterveysongelmien ja riippuvuuksien kanssa kamppailevana, synkkänä hahmona. Silti monipuolinen Poe on kohonnut postuumisti yhdeksi amerikkalaisen romantiikan suurimmista nimistä.

Tämän monipuolisuuden Rämö haluaa välittää myös esityksessään Elävien hautajaiset, joka saa ensi-iltansa maaliskuussa Teatteri Telakalla. Viidestä erilaisesta tarinasta koostuvan esityksen henkilöt joutuvat kukin tavallaan kohtaamaan jotain vierasta. Tarinoissa normaali muuttuu oudoksi ja arkipäiväinen tunnistamattomaksi. Silti seuraukset eivät välttämättä ole pelottavia, vaan myös kummallisia, yllättäviä, jopa hauskoja. Esityksen teemat ovat nousseet suoraan Poen kirjallisesta tuotannosta.

– Poen teksteissä pelko ei välttämättä kohdistu mihinkään vaanivaan, vaan siihen, että asiat tai ihmiset muuttuvat vieraiksi. Toisaalta hän oli suuri romantikko ja esimerkiksi ihmisten välinen kumppanuus leimaa hänen kertomuksiaan. Poe oli myös varsin hauska, hänen tuotannossaan on paljon huumoria, Rämö luettelee.

Ohjaajan mukaan Elävien hautajaisilta voidaan odottaa vahvoja visuaalisia kontrasteja ja elämyksellistä uppoutumista Poen maailmaan. Näyttämöllepanoon on haettu inspiraatiota suoraan novellien kirjoitusajasta, joskaan täydelliseen historialliseen tarkkuuteen pyrkimättä. Tarinalinjojen pohjana on useita eri tekstejä, joista osa on sovitettu näyttämölle lähes sellaisenaan ja osasta on lainattu vain yksittäisiä elementtejä. Rämö uskookin, että esityksellä riittää annettavaa kaikenlaisille katsojille.

– Poesta pitävälle esityksen seuraaminen voi olla hyvinkin hauskaa, sillä se päästää katsojan seikkailemaan tuttujen novellien maastossa. Toisaalta esitys tarjoaa elämyksellisen kokemuksen myös aiheeseen tutustumattomille.

Elävien hautajaiset esitetään kevätkaudella 2018 yhteensä kaksitoista kertaa. Ensi-ilta 3.3.2018. Lippuja esityksiin voi ostaa Tiketistä.

Posted by Heidi Vehmas in Ajankohtaista
Elävien hautajaiset on kevätkauden 2018 uusi ensi-ilta <h1> <h3>Tuomo Rämön dramatisoima ja ohjaama esitys perustuu Edgar Allan Poen teoksiin

Elävien hautajaiset on kevätkauden 2018 uusi ensi-ilta

Tuomo Rämön dramatisoima ja ohjaama esitys perustuu Edgar Allan Poen teoksiin

Elävien hautajaiset saa ensi-iltansa Teatteri Telakalla lauantaina 3.3.2018. Esitys perustuu yhdysvaltalaisen Edgar Allan Poen (1809 – 1849) novelleihin ja muihin teoksiin.

Dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa Tuomo Rämö, Helsingissä asuva käsikirjoittaja ja ohjaaja, joka on myös Teatteri Jurkan toinen taiteellinen vastaava. Hän löysi Poen maailman jo nuorena ja vaikuttui kirjailijan kyvystä paljastaa ihmisyyden eri puolia.

– Kertomusten hahmot uskoutuvat lukijalle samalla kun Poe taitavana kirjoittajana huijaa, ilkkuu, viettelee ja pelottelee lukijaa – tarjoten väliin punnittuja ajatuksia purtavaksi, Rämö kuvailee.

Rämö on aikaisemmin dramatisoinut ja ohjannut Teatteri Telakalle teoksen Sota ja rauha, joka perustui Leo Tolstoin samannimiseen romaaniin ja muihin kirjallisiin teoksiin.

– Olen ihaillut Teatteri Telakan toimintaa jo vuosien ajan katsomosta käsin. Oli mahtavaa päästä tekemään telakkaisten kanssa esitys Tolstoin Sodan ja rauhan pohjalta. Joten mikä olisikaan mahtavampaa kuin tehdä uusi esitys samalla ryhmällä, Rämö toteaa.

Elävien hautajaiset -esityksen taiteellisesta suunnittelusta vastaavat Hannu Hauta-aho (äänisuunnittelu ja musiikki), Tiina Helin (pukusuunnittelu), Nadja Räikkä (valosuunnittelu) ja Perttu Sinervo (lavastussuunnittelu). Rooleissa nähdään Antti Mankonen, Petri Mäkipää, Kaisa Sarkkinen ja Piia Soikkeli.

Uuden esityksen kirjalliseksi lähteeksi valikoitunut Poe ja hänen kertomuksensa sopivat Rämön mukaan tähän päivään.

– Poe sopii näyttämölle erinomaisesti! Tuotannon parissa on ollut hienoa tehdä taustatyötä. Hänen aikansa muistuttaa omaamme, hän muun muassa kirjoitti myös valeuutisia, Rämö sanoo. 

Poe nousi oman elämänsä epävarmuudesta huolimatta romantiikan suureksi nimeksi ja monien myöhempien rikos- ja tieteiskirjailijoiden esikuvaksi.

Elävien hautajaiset esitetään kevätkaudella 2018 yhteensä kaksitoista kertaa. Lippuja esityksiin voi ostaa Tiketistä.

Posted by Petteri Aartolahti in Ajankohtaista